J ei näköjään osaa ommella. Miehelle se ei kuitenkaan ole niin paha uusavuttomuusongelma kuin esimerkiksi se, ettei J osaa tehdä munakasta. "Miten tää avataan? Oho!" kuului keittiöstä ja siellähän herra seisoi reppanana kananmunankuorien rippeet kädessään. Suurin osa sisällöstä oli sentään päätynyt pannulle asti. J liukeni paikalta ja antoi minun tehdä homman loppuun. Ompelemisesta piti pitää pikakurssi "Näin parsit haalarimerkin kiinni haalariin - alkeet taliaivoille", mikä ilmeisesti meni perille, sillä myöhemmin ei tullut "mitä sitten pitää tehdä?"-soittoa.

Teku:lla on tursajaiset tänään ja ympäri kaupunkia pyörii tipunkeltaisia haalareita. Kirjaimellisesti pyörii, sillä se porukka on kova ottamaan viinaa! Siihen tarvittiin tuota haalarimerkkiä. Mielenkiintoista kyllä, J ei omista yhtään pitkähihaista paitaa, joten taas oli mies pulassa: mitä laittaa haalarin alle, yöt ovat kuitenkin jo melkoisen kylmiä? Retki Shemin vaatekaapille ei tuottanut toivottuja tuloksia: ex-avomieheltä jäänyt paita oli aivan liian lyhyt joka suuntaan. Shemin omassa villapaidassa vanuneiden hihojen pituus kyllä riitti yli kaikkien tarpeiden, mutta paita itsessään oli rinnan kohdalta vähän nafti. Kilpikonnakaulus ja tiukka paita saivat aikaan varsin ninjamaisen vaikutelman. Toiveistani huolimatta J ei kuitenkaan hiipinyt varjoihin eliminoimaan vihollisiani. Darn. Kysyköön vaikka kämppiksiltään sopivampaa paitaa.

Kävin kahvilla ja kaljalla muutaman kaverin kanssa. Kokonaisia mustikoita sisältävään mustikkapirtelöön oli järjettömästi laitettu pilli. Kaljalla istuttaessa mielenkiintoisin puheenaihe taisi olla spekulaatio Goatsemiehen mahdollisesta kuolemasta ja liittyikö siihen ko. henkilön persereiän laajeneminen sellaisiin mittasuhteisiin, että se kääntäisi miehen sisukset ulos. Ehkä se mahdollisesti loisi jopa mustan aukon? Ilmapiiri oli kuitenkin liian väsynyt fysiikkakeskusteluihin.

En saanut siivottua tänäänkään.