Ares käveli näppäimistön yli juuri, kun pohdin otsikkoa, joten taidan pitää tuon.

J.K on saapunut taloon mukanaan patja, kitara ja Microcube. Ihailen tuollaista asketismia. Sen täytyy olla paras kämppis ikinä, sillä välittömästi asettumisensa jälkeen se tarjosi minulle olutta ja suklaata! Hienoja lahjuksia. Muutenkin hieno meininki, jaamme aika lailla kaiken ja ovet ovat jatkuvasti auki joka suuntaan. Tupakoinnin se mokoma vaan aloitti uudestaan, mutta on se sen verran hieno mies, ettei haittaa, vaikka se ravaa vähän väliä huoneeni läpi parvekkeelle. J.K täytti tänään 21 vuotta. Annoin lahjaksi tyttömäisen kortin, johon olin piirtänyt herran mekossa ja rusetti pään päällä sekä vaahtokarkkeja ja pienen vaaleanpunaisen tyynyn, jossa lukee "Little miss drama". Synttärisankari oli kovin otettu!

Pari päivää sitten kävin pateettisimmalla metallikeikalla pitkästä aikaa. Enochian Crescent esiintyi Henry's Pubissa. Oli kovin mahtipontista ja ylevää, mutta hymyä oli vaikea pidätellä siinä vaiheessa, kun laulaja alkoi suurieleisesti heilua saksien kanssa. Ylävartalon arvista ei ollut vaikea päätellä, mitä kohta oli tulossa, mutta sakset?! Pian laulaja alkoikin suurieleisesti viillellä saksilla rintaansa, mutta kappas vain: ei jälkeäkään. Välittömästi kappaleen loputtua bändi hävisi takahuoneeseen, vaikka takana oli vasta kolme tai neljä kappaletta. Naureskelimme hetken. Pian yleisö alkoi hölmistyneenä taputtaa bändiä takaisin lavalle, ja mitä backstagelta kömpikään? Laulaja, joka oli kaatanut päällensä hopeaglitteriä! Emme voineet kuin ihmetellä suu auki. Ihan kiva keikka se kuitenkin oli.

Hieman väljemmillä metallikeikoilla on mukavaa se, että ilmastointi pelaa aina loistavasti. Siitä huolehtivat kymmenet pitkätukat, joiden letit pyörivät kuin propellit. Miinuspuolena vieraiden ihmisten tukkaa suussa, silmissä ja mahdollisessa oluessa. Tietääpähän ainakin, mitä shampoota kukin käyttää...